Vihdoin sain aloitettua oman blogin.
Tämä ei ole matkakertomus, ei laihdutusopas, ei ruokablogi, tää on yksinkertaisesti 59- vuotiaan, työssäkäyvän, itseriittoisen ja hieman ylipainoisen naisen päiväkirja ja ajatelmien aarrearkku. Jos joku lukee, se on bonusta.
Tai oikeastaan tämä ollee kaikkia edellä mainittuja, matkaa, laihdusta, ruokaa, elämää. Mahdollisimman rehellisesti kerrottuna. Niin rehellisesti kun ihminen nyt tohtii edes itselleen olla.
Pää on täynnä hyviä ja nasevia, viisaita juttuja, mutta tänään tyydyn vain aloitukseen, hahmottelen, harjoittelen ja hymistelen.
Tän päivän masennus oli Kemin perussuomalaisten ahdasmielisyys. Kieltäytyivät yhteisestä Nenäpäiväkuvasta muiden valtuustotyhmien kanss, eivät hyväksy Nenäpäivää, kun siinä kerätään varoja ulkomaille, vaikka kotimaasskin tarvitaan apua.
Uskomatonta ( ja lapsellista ). Vanha fraasi, ettei voi auttaa jotain kun joku toinenkin tarttee apua. Nenäpäivä nyt on kansainvälinen juttu ja siin kerätään varoja ulkomaille, kotimaahan voi kerätä ja lahjoittaa varoja muissa keräyksissä.
Mut et ihan pitää mieltänsä aikuisten ihmisten osoittaa , ettei edes samaan kuvaan.. Me kun ei voida ( eikä haluta ) tääl Suomessa rakentaa muureja, lukita ovia ja viskata avaimia Itämereen. Me ollaan mukana Maailmassa, osa sitä ja se on osa meitä.
En itse usko nykyuskontojen julistuksiin, mutta olen ymmärtänyt, että empaattisuus ja muiden auttaminen, hyväksyminen kuuluu kristillisyyteen…
Se siit, jätettäköön Kemin perussuomalaisten mielenilmaus ihan vaan omaan arvoonsa.
Olkoon tämä tässä, uusia parempia, pidempiä, mielenkiintoisia ajatelmia odotellessa.
Jos joku tämän sattui lukemaan, niin kaikki kommentit, neuvot, paluatteet ja vinkit on tervetulleita.